Olen sekä osallistunut että ollut auttamassa järjestämään erästä Suomen suurinta suppailutapahtumaa Aurajoki Sup:ia monta kertaa. Siinä pääseekin lauta, mela ja suppailija kunnon koetukselle kun yhden päivän aikana tullaan Auran kunnan keskustasta Turun keskustaan ja matkaa kertyy yhteensä melkein 40 km. Välillä mukaan lähtee suppailijoita liian heppoisilla laudoilla, joita ei ole tarkoitettu pitkille matkoille ja moni on ollut aivan ihmeissään kun pääsee kokeilemaan sekä parempaa lautaa että kevyttä ja jäykempää melaa.
Itse olen kokeillut paljon erilaisia lautoja ja välineitä. Siispä odotukset tälle Saimaa SUP Star 14.0 Touring laudalle olivatkin melko korkealla. Luvattiinhan sille myös verkkokaupassa melkoisia ominaisuuksia. Testasin lautaa molemmissa vakiosuppailupaikoissani eli Aurajoessa ja merellä melko suojaisilla vesillä, Saaristomerellä Nauvon eteläpuolella.
Aurajoessa on tosi rauhallista suppailla Turun Tuomiokirkosta yläjuoksun suuntaan, sillä siellä ei ole juuri lainkaan veneliikennettä. No mutta minähän lähdin ensiretkelle Starilla kuitenkin aivan meren ja joen kohtaamispaikasta ja veneitä oli paljon sekä myös katsojia rannoilla. Ollaanhan kuitenkin silloin ihan Turun ytimessä.
Monta vuotta ihan laadukkaalla yleislaudalla suppailleena oli melkoinen yllätys huomata miten nopeaa ja sulavaa voi suppailu olla. Tällä Suomessa suunnitellulla ja tuotekehitetyllä Saimaa SUP Star 14.0 laudalla matka etenikin huikeata vauhtia. Keskinopeus oli selvästi kovempi kuin aiemmalla melkein metrin lyhyemmällä ja hieman leveämmällä laudalla.
Joki on kuitenkin melko kapea, joten Starin suuntavakaus oli myös iso plussa. Starilla pystyin käyttämään melaa noin 10 kertaa per puoli laudan edetessä vakaasti samaan suuntaan mutkittelematta.
Aluksi minulla oli hieman totuttelua tasapainon kanssa, sillä lauta on kuitenkin kiikkerämpi kuin ihan leppoisaan menoon tarkoitettu peruslauta. Nopeasti meistä tuli kuitenkin lenkkikaverukset eikä enää tarvinnut jännittää laudalla olemista. Starissa on myös hyvät säilytyspaikat tavaroille sekä edessä että takana, joten homma hoituu, vaikka olisi hieman enemmänkin kamoja mukana. Lauta on myös erittäin näyttävä sulavan ja pitkän muotonsa ansiosta. Niinpä sainkin normaalia enemmän peukutuksia Aurajoen rantapenkoilta sekä kyselyitä lajista ja sen hauskuudesta. Ensimmäinen jokiseikkailu sujui siis mainiosti. Pituutta lenkille kertyi noin 7 km ja Star kohtasi mm. Suomen Joutsenen ja monet jokilaivaravintolat aurinkoisessa toukokuun illassa.
Seuraavaksi suuntasin merelle ja suppailupäivään osui melko rauhallinen tuuli ja upea aurinkokeli. Merikotka kävi tsekkaamassa suppailijan jo reitin alkupätkällä.
Reitti kiertää muutamia saaria ja veneliikenne reitillä on melko rauhallista. Reitin kiertosuunnankin voi valita tuulensuunnan mukaan suotuisaksi. Saimaa SUP Star 14.0 Touring lauta lunasti kyllä odotukset hienosti myös merellä. Matka etenikin todella rivakasti ja lenkistä tuli nopein tuolla tutulla reitillä. Laudan sporttisuus saa myös suppaajan pitämään vauhtia yllä, joka näkyi myös sykkeessä. Huomasin reitin puolivälissä juomatauolla, että syke oli ollut noin 15 lyöntiä/min enemmän kuin aiemmilla merilenkeilläni vanhalla laudalla. Tämä johtui varmasti osin vauhtifiilistelystä eli pidin kovempaa vauhtia mutta myös osin laudan sporttisemmasta luonteesta. Starilla tulee myös tehtyä corella hieman enemmän hommia kuin leppoisalla ”sunnuntailaudalla”. Näin treenistä tulee todellakin tehokkaampi ja urheilullisempi. Pidinkin hieman pidemmän juomatauon ja fiilistelin upeaa keliä.
Star on tosi jäykkä lauta ja kulki merelläkin ilman notkumista minun noin 85 kg painon alla. Lauta on pitkä (427 cm) ja laudan etuosassa oleva pieni evä tuntuu lisäävän melko paljon suuntavakautta. Loppumatkasta pääsinkin kokemaan vielä kunnon vastatuulen ja myös sivuaallokon. Star selvisi hienosti myös noin 20 sentin aallokossa ja puuskissa melko navakassa tuulessa. Siitä sitten loppuliuku omaan rantaan ja yli 10 km lenkki oli valmis.
]]>Laudat, joilla lähdin ensimmäisille reissuille, olivat Saimaa SUP Bass 11.0 ja Sun 10.6. Lautojen täytön aloitin settiin kuuluvalla käsipumpulla ja pumpatessa saikin kerrassaan hyvän alkulämmittelyn. Kuitenkin, koska into vesille pääsyyn oli kova, toisen laudan kohdalla avuksi otettiin sähköpumppu. Sähköpumpusta tulikin heti luottoapulainen, joka varmasti kulkee mukana suppailuretkillä jatkossakin. Pumpun hoitaessa työt oli hyvin aikaa kerätä tarvittavat välineet mukaan ja valmistautua lähtöön.
Vielä ennen vesille lähtöä sujautin puhelimen kelluvaan vesitiiviiseen kännykkäpussiin ja sekin osoittautui todella hyödylliseksi. Kännykkäpussin ansiosta pystyin huoletta napsimaan kuvia matkan varrelta, eikä tarvinnut jännittää, että miten käy, jos puhelin tipahtaa kyydistä.
Ensimmäisenä kokeilin Bassia, sillä lauta on leveämpi ja tiesin, että leveys lisää laudan vakautta. Ja vakaahan se olikin! Alussa vähän testailin omaa tasapainoa siirtelemällä painoa puolelta toiselle ja huomasin, että ei lautaa kyllä helpolla saa keikkaamaan. Näistä kahdesta laudasta Bassissa on enemmän pituutta ja alussa pidemmän laudan käsittely ja ohjailu vaatikin hieman harjoittelua, mutta äkkiä senkin oppi. Kun aloin saada vähän enemmän jutun juonesta kiinni, tuntui, että lautaan sai hyvin vauhtiakin. Ajoittainen tuuli ja pieni aallokkokaan ei menoa haitannut, sillä lauta pysyi hyvin suunnassaan ja koska melaa ei tarvinnut jatkuvasti vaihdella puolelta toiselle, hieman pidemmänkin lenkin suppailu sujui sutjakkaasti.
Sun 10.6 lähti testiin seuraavaksi ja vaikka lauta on Bassia hieman kapeampi, tuntui se silti todella vakaalta. Muodoiltaan Sun on pyöreämpi ja pituuttakin on vähemmän, joten vaikka laudan käsittelyä vasta oltiin opettelemassa, niin tällä tiukemmatkin käännökset sujuivat heti helposti ja mukavasti. Yllätyin myös siitä, kuinka hyvin laudan sai liukumaan! Melonnan sujuvuutta lisäsi tietenkin myös pakettiin kuuluva, kevyt ja kädessä miellyttävän tuntuinen hiilikuituvartinen mela.
Oman kokeilun jälkeen Sunia pääsi testaamaan myös perheenjäsenet. Heistä osa on hieman kokeneempia suppailijoita ja osa oli ensikertalaisia, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että lauta oli todella hyvä ja helppokäyttöinen. Tämän perusteella Sun siis on varmasti loistava lauta koko perheen tai kaveriporukan yhteiseen käyttöön!
Näiden lautojen kanssa oli mutkatonta päästä alkuun, sillä vaikka ensimmäisillä metreillä hieman jalat tutisivatkin, lautojen vakaus ja helppo käsiteltävyys rauhoitti mieltä ja toi menoon nopeasti lisää varmuutta. Nämä olivat siis aloittelijalle nappivalinta! Toimivien ja laadukkaiden varusteiden ansiosta ensimmäiset reissut sujuivat mukavasti ja suppailu aivan varmasti jääkin yhdeksi suosikkiharrastukseksi!
]]>Jälkimmäinen vaihtoehto voi hieman rajoittaa liikkumista suppailussa tai muissa harrastuksissa, joten sitä varten onkin olemassa myös kevyempiä ratkaisuja. Yksi viimeaikoina suosituksi noussut kelluntaliivi on eritoten suppailuun suunniteltu Spinlock "lanneliivi", joka on erittäin kevyt ja mukava käyttää vyölaukun tavoin. Spinlock liivit perustuvat sisällä olevaan paukkupatruunaan, joka laukaistaan itse vetämällä liivissä olevaa kytkintä, jolloin se täyttyy hevosenkengäksi käyttäjän ympärille. Spinlock liivit voidaan ladata uudelleen ja uudelleen edullisten täyttöpatruunoiden avulla.
Näiden lisäksi suppailuun sopivat liiveiksi mainiosti myös ihan tavalliset päällepuettavat liivit, joissa löytyykin enemmän vaihtoehtoja. Perinteiset mallit ovat yleensä soljilla suljettavia ja sopivat paremmin useille eri kokoisille käyttäjille. Toinen vaihtoehto on hieman tyköistuvammat, pusakan tavoin vetoketjulla suljettavat neopreenipäällysteiset liivit, jotka antavat myös lisälämpöä ja suojaa viimaa vastaan viileämmillä keleillä! Neopreeniliiveissä löytyy myös naisten malleja, joissa hieman mukavempi leikkaus sekä tietysti värivaihtoehtoja! Koko kirjon löydät kelluntaliivien valikoimasta.
Entä miten valita oikea koko? Vyölaukkumallisessa liivissä yksi koko toimii tietysti kaikille, mutta päällepuettavissa liiveissä yleisesti ottaen kokoluokitutkset noudattavat hyvin pitkälle vaatteiden kanssa samoja kokoja, M kokoinen valitsee M koon ja niin edelleen. Kannatta kuitenkin huomioida, että mikäli ajatuksena on käyttää suppailussa tai muussa vesillä liikkumisessa liivien alla paksumpaa vaatetusta, voi olla syytä valita mahdollisesti yhtä kokoa suuremmat. Hyvä nyrkkisääntö on myös mitata oma rinnanympärys, jonka mukaan myös useimmat kelluntaliivit ovat mitoitettu. Mikäli oma koko askaruttaa, niin asiakaspalvelumme auttaa liivien valinnassa! Helpoiten tavoitat meidän sähköpostilla info@vesiurheilu.fi osoitteesta tai chatista kysymällä.
]]>
Lähtökohtahan on aina se, että sup-laudan kyydissä pysytään ja pidetään uinti erillisenä lajina, mutta hyvä siihenkin on varautua. Tietysti se kaikista mukavin ja varmin vaihtoehto on hankkia kunnon melontapuku, jonka avulla pysyt kuivana sen kanssa on helppo säädellä kerrospukeutumista tarpeen ja kelin mukaan. Testasimme keväällä Artisticin melontapukua hyvinkin jäisissä olosuhteissa, joten puvun käytöstä voi lukea lisää täältä. Sille ehdoton suositus, jos haluat että kalenteri ei määritä kauden pituutta.
Sitten märkäpuku, jonka erona kuivapukuun on se, että neopreeniasut puetaan paljaan ihon päälle ja niiden tuki ja turva on siinä, että kastuessaan kehon tuottama lämpö lämmittää puvun hetkessä ja hetkellisen kylmän jälkeen puvussa on hyvinkin mukava olla. 3mm neopreenit ovat vielä ihan mukavan notkeita,eivätkä rajoita liikkumista. Pidemmillä ja kovemman tempon lenkeillä märkäpuvussa voi kuitenkin tuntua jo hiukan turhan kuumalta.
Jos kuitenkin tuntuu, että ääripäät eli varpaat ja sormet on se kriittisin ja eniten kylmästä kärsivä, niin siihen kätevä apu on neopreenisukat sekä -hanskat! Neopreenisukissa Joben 2mm sukat ovat ikään kuin toinen iho, jalassa hyvin huomaamaton ja sitä voi käyttää myös vaikka tennareiden sisällä. Tuntuma sup-lautaan on myös hyvin saman tyyppinen kuin paljain jaloin. Joben sukat ovat todella joustavat.
Toinen sukkavaihtoehto on Cressin neopreenisukka, joissa on pitävämpi ja karkeampi pohja, nämä ovat olleet erityisesti avantouimareiden suosiossa, vaikka toki karkea pohja on mukava myös esim. liukkaalla rantakalliolla.
Käsille puolestaan Cressin 2,5mm neopreenihanskat tuntuu jokseenkin täydelliseltä valinnalta; juuri sopiva paksuus jolla pärjää jo lähelle 0-asteisessa kelissä, ja hanskojen karhennettu pinta antaa hyvän pidon melaan. Cressin hanskat ovat myöskin erittäin joustavat ja mukavat päällä.
Jaloille hyvä vaihtoehto on myös neopreenitossut. Tossuja voi käyttää joko sellaisenaan tai täydentää neopreenisukilla. Syys- ja kevättossuksi soveltuu hyvin paksumpi 5mm Artisticin neopreenitossu, joissa on jo selkeästi tukevampi pohja, sen kanssa voi lähteä jo kotoa liikkeelle ja kävellä mukavasti tarvittavat siirtymät, ja jalat pysyvät lämpimänä koko reissun.
Näiden lisäksi on hyvä muistaa, että mikään näistä ei ole kelluntaväline vaikka pukujen kanssa voi tuntua että näillähän pärjää jo hyvin, niin aina on syytä ottaa mukaan myös kelluntaliivit! Tämän kauden yksi suosituimpia kelluntavälineitä oli uudentyyppiset ”puoliautomaattiset paukkuliivit”, kätevästi ja kevyesti vyötäröllä kulkevat Spinlock liivit.
]]>
Ensimmäisenä nopeustestiin pääsi Moon, koska matkasuppausta harrastavana puhkuin innosta päästä kokeilemaan tätä uutta 355 x 76 cm lautakokoa 30 cm evällä, 25 psi paineella sekä Sun ja Moon paketteihin vakiona kuuluvalla hiilikuituvartisella uutuusmelalla, jossa muovilapa. Testipäivänä tuuli oli noin 1 m/s suoraan edestä, eli alkumatka meni hienoisessa vastatuulessa ja paluu vastaavasti myötätuulessa. Reitti oli sama kuin aiemmassa testissä Joben Dunalla ja Angaralla tekemäni lähisaaren kiertolenkki. Poijuja ei siis tarvittu, koska saari määrittää reitin pituuden ja vastaa näin tyypillistä melontareittiä järvellä.
Moonilla keskinopeudeksi tuli 7.0 km/h ajalla 20 min 29 s matkan ollessa 2380 metriä. Maksiminopeudeksi Suunnon Ambit 3 kelloni näytti 7.9 km/h ja keskisykkeeksi 163, eli meloin itsestäni irti maksimitehot. Moon todellakin lunasti matkalaudan paikkansa suuntavakaudella, pääsin testissä keskimäärin 8 melanvetoa puoleltaan ennen vaihtoa. Testipäivänä oli melko kylmää +10, joten jouduin käyttämään märkäpukua.
Seuraavaksi testiin pääsi altavastaajana yleislauta Sun 320 x 81 cm samalla 30 cm evällä ja myös maksimi 25 psi paineella ja Saimaan hiilikuituvartisella melalla. Testipäivä oli pari päivää Moonia myöhemmin, koska Moonin jälkeen ”kaikkeni antaneena” en vaan yksinkertaisesti jaksanut tehdä toista maksimitehollista testiä samana päivänä. Tuuli oli n 1 m/s, tällä kertaa sivutuulena. Lämpötila oli jo +18, joten testi onnistui minun unelma-asussani eli uimahoususillaan.
Sunilla keskinopeudeksi tuli 7.1 km/h ajalla 20 min 19 s matkan ollessa 2400 metriä. Maksiminopeus oli jopa huikea 8.6 km/h ja keskisyke oli 164, joten aivan täysillä mentiin. Sun lyhempänä lautana vaati testissä melan puolenvaihdon keskimäärin 5 vedon välein ja koska lyhyempi lauta mutkittelee hieman enemmän niin myös matkaa reitille tuli 20 metriä enemmän kuin Moonilla. Jo meloessa tunsin, että Sun liukuu todella hyvin, mutta vasta sykemittarin tuloksen nähtyäni vakuutuin, että Sun voitti ajassa 13 sekuntia. Toki tämä 13 sekunnin nopeusvoitto Mooniin voi selittyä sillä, että tuuli oli sivulta, jolloin vastatuulen haittaa ei ollut missään vaiheessa testiä. Märkäpuku Moonilla meloessa toi muutaman lisäkilon ja vähän jäykkyyttä melontaan, joten sekin osaltaan selittää Sunin hienoista nopeuseroa.
Testasin molemmat laudat myös 5 - 6 m/s tuulessa. Yllätys oli se, että Sunillakin 6 m/s tuulen kyllä selättää, joskin ” topakasti” voimaa se melojalta se vaatii. Moon vuorostaan puskee teräväkeulaisena 6 m/s aallot halki kuin ”veitsellä sulaa voita leikaten”.
Yhteenvetona voi todeta, että molemmat laudat ovat matkamelonnassa maksimiteholla yhtä nopeita. Sunin nopeus on todella erinomainen peruslaudaksi, eli näin ollen mielestäni myös Sun soveltuu matkamelontaan 1-10 km lenkeille, jos tuuli ei ole kova. Toki Moon on matkamelojan unelmalauta suuntavakaudellaan ja sen ansiosta Moonilla pääsee hyvin vielä jopa 6 m/s vastatuuleen. Perheemme kolmannen laudan valinta on yksiselitteisesti Moon, koska lenkkini ovat keskimäärin 10 km pituisia, enkä halua jättää suppaamista väliin edes ”navakan” tuulisina päivinä.
Lue myös Jobe Duna ja Angara nopeustesti, huomaa kuitenkin, että nämä testit ovat tehty lisävarusteena ostetulla täysihiilikuituisella melalla (ovh 259€), mikä tuo hieman lisää vauhtia melontaan.
- Tyytyväinen asiakas
Selaa SUP-lautoja]]>
Testiin valikoitui Artisticin Air -kuivapuku, joka edustaa kuivapukujen kevyempää ja edullisempaa sarjaa, ja kevyt puku onkin mielestäni ainoa vaihtoehto lajeihin, joissa ollaan kuitenkin liikkeessä miltei jatkuvasti. Suppailu tai oikeastaan mikään muukaan aktiivisempi laji paksulla ja jäykällä puvulla ei tunnu ajatuksena hyvältä. Tämän kuivapuvun materiaali tuntuu vain jonkin verran esim. tavallista kuoritakkia paksummalta materiaalilta. Ja idea onkin itseasiassa käyttää pukua juurikin kuin kuorivaatetta, eli sen alla on tilaa oman mieltymyksen ja kelin mukaiselle alusvaatetukselle. Testipäivänä oli sellainen +3 lämmintä, ajoittain tuuli kylmästi mutta muuten keli oli kaunis ja aurinkoinen. Laitoin alle normaalit urheilukollarit, t-paidan ja normaalit sukat.
Tässä Artistic Airin kuivapuvussa vetoketju ja puenta tapahtuu ikään kuin haarojen kautta; puvussa on pitkä vetoketju, joka aukeaa toisesta nilkasta haarojen kautta toiseen nilkkaan. Kuivapuvun puennasta video kirjoituksen lopussa. Mutta sitten puku päälle, varmistus että vetoketju on varmasti lukittunut pohjaan saakka, ranteiden kumimansetit kiinni ja kauluskin kohdallaan. Ja eikun vesille!
Ensiksi täytyi tietenkin kokeilla että ”pitääkö sen nyt oikeasti vettä” ja sitä suosittelen muillekin kahdesta syystä; tietenkin on tärkeä varmistaa juuri tuo vetoketjun suljenta ja mahdolliset kankaan vauriot(jos muuten onnistut saamaan kankaaseen reiän, niin se on paikattavissa, mukana tulee pieni paikkasarjakin), mutta toinen asia mitä en tullut ajatelleeksi on puvun sisään jäävä ilma. Eli kun laskeudut sup-laudalta veteen, niin kuivapuvun sisällä oleva ilmahan nousee vesilinjan yläpuolelle ja kannattelee pinnalla. Tätä kannattaa jokaisen käyttäjän kokeilla, myös kelluntaliivien kanssa jos pitää niitä kuivapuvun päällä, niin tietää kuinka puku käyttäytyy jos joutuu äkillisesti veden varaan.
Ensivaikutelma kuivapuvusta oli hauska, vain parin asteen lämpöinen vesi ympärillä tuntui toki kylmältä ja ihan kuin vesi olisi iholla, mutta heti kun hyppäsi takaisin laudalle niin huomasi olevan tietenkin täysin kuiva ja lämpökin palasi muutamassa sekunnissa. Tämähän toimii! Sitten itsea asiaan eli suppailemaan.
Tein jäiden seassa parin kilometrin suppailulenkin kohtuullista tempoa ylläpitäen. Tuuli puhalsi ajoittain melko navakastikin, mutta se tuntui pysyvän täysin kuivapuvun ulkopuolella, ja päässä oleva pipo sekä neopreenihanskat pitivät ääripäät lämpimänä. Välillä piti pysähtyä uhmaamaan jäitä ja leikkiä jäänmurtajaa, mutta pysyin kuitenkin jatkuvasti liikkeessä. Koska se juuri kiinnosti kovasti, kuinka lämpö nousee puvun sisällä ja alkaako se hiostamaan. Parin kilometrin jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että kuivapuku todella toimii suppailussa! Vaikka alla oli melko ohuesti vaatetta päällä, niin tunsin oloni miellyttäväksi eikä kohonneesta sykkeestä huolimatta puvun sisälle muodostunut kosteutta. Eikä muutenkaan millään tavalla rajoittanut menoa eikä melontaa.
Artistic kuivapuvussahan on ns. umpinaiset sukat, eli ideana on työntää oma jalka sinne sellaisenaan, toki sopivalla sukalla varustettuna, ja mahdollinen kenkä puetaan sitten sen päälle. Itse olen tykästynyt suppailussa ns. paljasjalkaiseen tuntumaan, eli korkeintaan tottunut käyttämään neopreenisukkia, mutta nyt kuivapuvun myötä sisällä oli tavalliset kangassukat, joka osoittautuikin sopivaksi valinnaksi. Mutta jos kuivapuvun kanssa jalan meinaa työntää johonkin jalkineeseen, niin jotkin reilummat töppöset tai esimerkiksi crocsit voisi olla ihan hyvä valinta, jos kuivapuvun kanssa tarvitsee kävellä pidempiä matkoja.
Yhteenvetona kuivapuvulle suppailussa iso peukku, jos haluaa avata kauden heti jäiden lähdettyä ja jatkaa sitä pitkälle syksyyn. Tai ihan muuten vaan, mikäli kylmä vesi saa karvat pystyyn! Ja ehdottomasti tällainen kevyemmän sarjan puku, jonka alle on helppo valita keliin sopivat kerrastot. Keveyden puolesta myös helppo säilyttää ja kuljettaa mukana. Alla vielä video kuivapuvun puennasta, ja mikäli juttu sai harkitsemaan puvun hankkimista ja suppailukauden jatkamista, niin pääset tutustumaan tuotteeseen tarkemmin tästä.
]]>
"Otin ensimmäisen lenkin Dunalla keskisykkeenä 141, jolloin keskinopeus lenkille oli 7,1 km/h, huiput 7,6km/h ja kokonaisaika 20min 13s. Dunalla melan vetoja keskimäärin 7-8, jonka jälkeen puolenvaihto eli Dunakin on siis suhteellisen suuntavakaa suppi, kun vauhtia on riittävästi. Dunalla matkaa kertyi hivenen enemmän, koska lauta mutkittelee enempi, mistä syystä gps antaa hieman pidemmän matkan Angaraan nähden (20 metrin ero).
Angaralla keskinopeudeksi tuli 7,8 km/h, huippujen ollessa 8,3km/h keskisykkeellä 142 eli suoritukset olivat siis rasittavuudeltaan yhtenevät. Kokonaisaika oli 18min 25s. Angaralla melan vetoja tuli keskimääräin 8-9 ennen puolenvaihtoa. Angara on suuntavakaampi, joten sama reitti on n. 20 metriä lyhempi, koska mutkittelu on hieman vähäisempää. Tällä myös pieni vaikutus loppuajan erotukseen, joka oli lopulta Angaralle 1.48 min nopeampi.
Mittaukset ovat tehty siis omalla maksiminopeudalla 2,5km matkalla ja lopputuloksena voidaan todeta, että Angara on siis nopeampi, mutta ero ei ole suuri tyynellä kelillä. Huomioiden ilmatäytteisen monet edut kovaan lautaan (kuljetus helppoa/helpompi säilytys tyhjänä/keveys/helpompi rantautua luodoille/jalat pysyy kuivana sekä lämpimänä, koska ilmatäytteinen lauta on paksumpi) niin perus/yleiskäyttöön paras on ilmatäytteinen sup-lauta. Angara kyllä puoltaa paikkansa erikoislautana, jos suppaa reilusti kilometrejä kaudessa kuten minä ja haluaa enemmän haastetta ja hauskuutta. Angaraan kiikkeryyteen kyllä tottuu, kuten sivuillanne on hyvin sanottu. Angaran edut tulevat esiin erityisesti vastatuuleen ja -aaltoon melottaessa, koska terävä keula rikkoo aallot ja tuulipinta-ala on huomattavasti pienempi.
Kokemukseni perusteella, jos asiakkaat kysyvät keskimääräistä matkavauhtia retkilaudalle (kuten minä Kallavesimessuilla vesiurheilu.fi osastolla) niin n. 5 km/h, on realistinen nopeus mikä minullekin messuilla kerrottiin. Vasta kun kilometrejä on takana 100 tai useampi sata, niin keskimääräinen nopeus voi nousta sinne 6 km/h tasolle. Yli 7 km/h keskinopeudet vaatii aina ”sykkeet katossa” suorittamista, jota ei kukaan jaksa tuntitolkulla."
- Tyytyväinen asiakas
Selaa SUP-lautoja]]>
Tällä kertaa minulla oli alla Joben Duna. Dunahan on mainio SUP-lauta, jos tykkää vähänkään pidempää lenkkiä meloa. Suppi on jäykkä ja kantava isonkin koiran kanssa, vakaa sekä liukuu hyvin. Toki hintaluokkakin on eri kuin edullisimmassa Saimaa Sup Lilyssä ja Pikessä, joita testasin aiemmin. Lähdettiin Rollen kanssa ekaa kertaa ihan uudelle vesistölle meidän kodin lähelle. Täyttelin laudan (sähköpumpulla) ja laittelin koiralle liivit valmiiksi ja kännypussiin kännykkä ja autonavaimet. Tuli sitten itsellekkin mieleen että voisihan sitä itselleenki ne liivit hankkia, kun yksisteen lähtee suppailemaan. Toki, käytän aina karkuremmiä suppaillessa, jos nyt sattuisin tippumaan, mutta kuitenkin.
Mutta itse asiaan, lähdettiin Rolle koiran kanssa niin että koira ui ensin laudan vierellä, mulla oli hihna koiran pannassa, mutta hihna tuli koiran perässä, en siis siitä pitänyt kiinni. Noin 300m jälkeen pysähdyin ja kokeiltiin ekaa kertaa että Rolle tulee kyytiin suoraan vedestä laudalle. Menin itse istumaan laudalle niin että molemmat jalat olivat vedessä. Nostin koiraa pelastusliiveistä olevasta kahvasta ja autoin koiran kyytiin. Tämähän sujui erittäin helposti! Ei muuta kun jatkettiin matkaa taas vähän kovemmalla tahdilla koira minun edessäni istuen. Rolle painoi tuolloin n. 30kg, joten kyllähän siinä nyt hiki tuli, mutta olisi tullut ilman koiraakin. Matkalla rantaan, joku 200m ennen rantaa ohjasin koiran takaisin veteen ja se sai uida koko loppumatkan takaisin rantaan ja itse sain siinä loppupätkän vähän jäähdytellä.
Ihan super hyvää kuntoilua itselle ja samalla myös koiralle! Tällä tavoin meinaan tämän 2019 kesän suppailla Rollen kanssa. Ensi kesänä 2020 sitten uudet Saimaa SUPit, Bass, Sun ja Moon testiin ja taas uusia kirjoituksia tulossa 😊
Selaa SUP-lautojaTänä kesänä menossa mukana olikin uusi suppailijatulokas saksanpaimenkoira Rolle! Olikin jännää lähteä uuden koiran kanssa harrastelemaan suppailua. Rolle on tosi aktiivinen ja reipas koira ja oletuksena oli, että tuskin senkään kanssa tulee mitään isompia ongelmia laudan päällä.
Testasin ensin Saimaa sup Lilyä. Lily oli tosi helppo meloa, varmasti kiva lauta rauhallisesta menosta tykkäävälle. Lily sopisi myös joogaan ja lapsien ensimmäiseksi sup-laudaksi. Omaan menoon kuitenkin Lily jää vähän turhan hitaaksi. Mutta mökkisupina ja kaikkien yhteisenä harrastelulautana se menee todella hyvin. Äitini, joka ei ollut koskaan aiemmin kokeillut suppailua, tykkäsi Lilystä, aika yllättäen jopa enemmän kuin tosi vakaasta Joben Yarrasta, joka oli samalla reissulla myös mukana.
Seuraavana testasin Pikeä. Sillähän pääsi sitten jo melomaan kovempaa ja suuntavakaus oli tosi hyvä. Eli lauta meni suoraan useamman melontavedonkin jälkeen, eikä tarvinnut niin usein vaihtaa melontakättä. Pike sup-lauta oli myös riittävän vakaa ja päätinkin rantautua nopeasti ja ottaa Rolle koiran kyytiin. Rolle ensin selvästi mietti, että olenko tosissani, että tuon lankun päällekkö pitäisi ponnistaa vedestä, mutta lyhyen suostuttelun jälkeen sain koiran kyytiin ja sitten lähdettiin. Rolle rentoutui tosi nopeasti ja otti tosi hyvin paikkansa minun edestäni. Minun oli helppo nousta laudalla ylös melomaan polviltani ja harjoiteltiin ensin mökin rannassa. Kun meno alkoi tuntua iisiltä, niin lähdettiin sitten heittämään lyhyt lenkki. Pike liukui tosi hyvin ottaen huomioon ison koiran sekä laudan hintatason, Rolle tykkäsi selvästi olla kyydissä ja linnut lauloi :D
Rantautumisen jälkeen totesin että tästä tulee meille tämän kesän ykköslaji kaiken muun treenaamisen oheen. Ajattelin samalla, että hankin Rollelle seuraavalle kerralle pelastusliivit, jotta voidaan käydä heittämässä pidempää lenkkiä niin, että koira ui välillä sup-laudan vierellä ja saa nousta sitten välillä taas kyytiin huilaamaan. Tästäpä sitten kerron seuraavassa blogitekstissäni!
Selaa SUP-lautojaHeitin repun pohjalle frisbeegolffibägin (Heimarissa on ihan mukava 18 väylänen rata) sipsiä, vettä, mehua, zero kokista ja bissen, eli kaikki mitä tosiurheilija tarvitsee! Taittelin repun kansikuminauhojen alle siten, että repun pikkutasku on helposti käytettävissä. Liivit mukaan, kännykkä vesitiiviiseen koteloon, sports tracker päälle ja menoksi.
Lähdin painelemaan aika vauhtia menomatkaa, ajatuksella ”ilman taukoja perille” tällaisella nykyihmisen kiirekiirekiire-mentaliteetillä – onneksi järven tyyneys ja ympäristön täydellinen rauha sai minut ajattelemaan uusiksi ja aloin fiilistelemään välillä rantoja pitkin, missä voi tarkkailla kivasti vedenalaistakin elämää tyynellä kelillä ja välillä istuin laudalle ja avasin kanttiinin repusta tai heitin potslojo selälleen laudalle. Liiveistä tyyny, juoma käteen ja annoin tuulen viedä hissukseen - vaikka väärään suuntaan – aivan sama, nyt on kesä - ja annoin täydet pisteet itselleni luopuessani "ilman taukoja perille" meiningistä!
Lopulta 9,5km (lukemassa mukana tuulen mukana holtittomana seilailut) matka Heimarin lounaspöytään taittui aikaan 2h 33min, josta keskinopeudeksi 3,7km/h. Hyvä lounas naamariin, jonka jälkeen törmäsinkin ylä-aste aikaiseen kaveriini ja hänen parempaan puoliskoonsa. Frisbeegolffit vaihtuikin tarinaniskemiseen ja juttua riitti niin, että päätin pysähtyä vielä kaverini mökillä puolimatkassa takaisinpäin jatkamaan tarinointia.
Keli oli edelleen aivan mahtava, puolipilvisuus oli tällä kertaa vain plussaa, ettei tullut liian kuuma kun matkaakin oli aika tavalla.
Paluumatkan päätin ajella ilman kellumistaukoja, kun tiedossa yli yksi pidempi breikki kaverini luona. Keli pysyi samanlaisena tuulen ollessa 0-2m/s ja laitoin sports trackerin tauolle 5km melonnan jälkeen kaverin mökillä. Kotirannassa trackeri näytti aikaa menneen paluumatkalla 1h 49min ja matkaa tuli ilman tuulen kuljetteluja 8,4km, josta keskinopeudeksi Yarralle aika räväkkä 4,6km/h - mieto tuulenvire pyöri sen verran, että oli välillä vaikea sanoa mistä tuulee, mutta uskoisin, että enemmän oli myötäisen puolella, tuo 4,6km/h on nimittäin Yarralle hieman liian mairitteleva matkavauhti.
Yarralla joutuu melontapuolta vaihtamaan hieman liian usein eli suuntavakaudessa on selkeästi isoimmat puutteet matkamelontaan. Vauhtia vie hieman myös lasikuituisen melan taipuminen. Toki Yarraa ei ole tehtykkään matkamelontaan vaan helpoksi yleislaudaksi kaikkeen käyttöön. Vastaavassa 10.6. Saimaa SUP Sun yleislaudassa tätä suuntavakauden puutetta on korjattu isommalla ja syvemmällä evällä sekä taipumattomalla hiilikuituvartisella melalla, joiden ansiosta lauta sopii matkamelontaan paremmin.
Nopeuksien vertailukohdaksi kovarunkoinen Joben Angara supi kulki kovassa kelissä vaihtelevissa oloissa (saaren ympäri) keskivauhtia 6,6km/h, tästä lisää toisesssa postauksessani, missä vertailen Joben Parana ja Angara-lautojen ominaisuuksia.
Selaa SUP-lautoja]]>
Tällä kertaa lautana oli Joben Yarra 10.6. Yarrahan on super vakaa ja helppo ensikertalaisenkin meloa, joten ajattelin että se on oiva lauta kokeilla vähän isomman koiran kanssa suppailua. Joben laudoissa, kuten kaikissa ns. paremmissa laudoissa materiaalit ovat sen verran laadukkaita, etteivät ne säikähdä koirien kynsiä, eli sitä on turha jännittää, että koiran kynnet puhkaisisivat ilmatäytteisen laudan. Ainoastaan jokin terävä isku saa tällaisen laudan puhkeamaan.
Sain tosiaan houkuteltua Eskon lopulta laudan kyytiin ja hissukseen lähdettiin liikkeelle. Hommasta tulikin samointein aika haastavaa, koska Eskoa jännitti niin paljon, että se tärisi. 40kg painoinen koira kun tärisee, niin kyllä se vähän toi lisähaastetta itselle tasapainotteluun. Noin viiden minuutin jälkeen Esko kuitenkin rentoutui ja itsekin uskalsin nousta seisomaan, aloitin melomisen siis polvillani. Siinä oma jännitys varmasti vaikutti myös, kun ei meinannut ensin tasapaino oikein löytyä. Aika nopeasti sitten osasin itsekin rentoutua ja uskalsin joustaa polvista enemmän. Eskokin alkoi selvästi vähän nauttia kyydissä olemisesta ja maisemien katselemisesta. Eskolle selkeästi paras asento oli istuminen. Pike oli taas mieluummin maate.
Huomasin nopeasti ettei tuo koirieni 10kg painoero näillä laudoilla näkynyt mitenkään. Yhtä vakaina pysyi laudat (Lena ja Yarra) ja yhtä helppo oli meloa. Toki eka kerta itse myös seisten koiran kanssa ja ihan täysillä tehoilla en uskaltanut vielä itse meloa. Siinäpä oli siis tavoitetta seuraavaan kertaan! 😊
SUP-laudat löydät täältä]]>Jännitti aika paljon, täytyy myöntää. Jännitti että koira hyppää veteen ja lauta sitten keikahtaa ja itse sitten molskahdan perästä kylmään veteen. Ajankohta oli siis toukokuu ja vesi oli vielä aika viileää.
Koira mietti kyllä monta kertaa, että kohta taidan tästä hypätä veteen. Pike oli siis aikamoinen uimari ja vesipeto. Mutta käskyttämällä maahan, se pysyi kuitenkin kyydissä ja malttoi katsella maisemiakin lopulta. Mielellään olisi roikkunut laudan reunalla, mutta se aiheutti hieman itselle ylimääräistä tasapainottelua laudalla. Huomasin että paras paikka koiralle on ihan minun edessäni, joko istuu, makaa tai seisoo laudan menosuuntaan. En tällä ensimmäisellä kerralla koiran kanssa uskaltanut vielä nousta itse edes seisomaan, eli meloin koiran kanssa istualteen ja polvillani. Onnistui ihan ok tällä tavalla, tosin pidempi lenkki veisi aika paljon aikaa tällä tyylillä, mutta tälläiseen rauhalliseen menoon riitti tämäkin tyyli. Rantaan tullessa annoin koiralle luvan hypätä laudalta hieman ennen kuin laudan keula oli rantaviivassa kiinni. Jännitin vähän että kuinkahan käy, keikahtaako lauta kun koira hyppää pois, mutta yllätyksekseni lauta ei hievahtanutkaan 😊
Summa summarum, jos suppailu on hyvää liikuntaa meille ihmisille niin yhtä hyvää se tekee koirallekin, joutuuhan koirakin samalla tavalla tasapainottelemaan laudalla, varsinkin jos se seisoo melottaessa. Tekee varmasti hyvää koirankin syville lihaksille.
Ensimmäisestä suppailureissusta jäi tosi hyvä fiilis ja suppailukärpänen kyllä puraisi minua. En ollut innostunut mistään uudesta lajista vuosiin ja suppailu kyllä vei minun sydämeni. Päätin, että seuraavalla kerralla uskallan jo nousta seisomaan laudalla koiran kanssa ja opetan koiran myös hyppäämään laudalta järkevällä tavalla ja kiipeämään takaisin kyytiin 😊
Testipäivän jälkeen oli hyvä hetki kokeilla kovarunkoisten lautojen ominaisuuksia kun olosuhteet testailemiseen olivat ihanteelliset: saaren ympäri on matkaa 2,6km ja suppailuun suht navakka tuuli tarjosi myötätuulta, sivutuulta, tyyntä sekä vastatuulta. Sports trackeri kaulaan, käteen Joben kevyt ja taipumaton yksiosainen hiilikuitumela ja reipas lenkki sekä Paranalla, että Angaralla saaren ympäri. Sykkeitä en ole koskaan mittaillut, toistaiseksi ollut tyytyväinen siihen, että pumppu ylipäätänsä käy!
Angara alle ensimmäiseksi ja kurvaus laguunista sivutuuliosuudelle. Eteläinen järvenselkä on noin pari kilometriä tällä puolella ja sivutuulessa sai tehdä tosissaan töitä, että pysyi laudalla. Kaksi kertaa olin jo varma kaatumisesta, mutta jollain ihmeen konstilla sain pelastettua tilanteen. Eipä sillä niin väliä olisi ollut, tähän oltiin valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti: märkkäri ja liivit päällä sekä kännykkä vesitiiviissä pussissa. Ihanteellinen märkäpuku tällaiseen hikilenkkiin missä kaatumisen vaara on olemassa +18 asteisessa tuulisessa kelissä on mielestäni 3/2mm puku. Säilytän kännykkää lenkeillä rintaa vasten liivin ja märkkärin välissä, jottei se hänksätä ikävästi vapaana kaulassa. Sivutuulen jälkeen myötäinen ja tyyni osuus sujui normaaliin malliin ja loppumatkan vastaiselle piti taas tehdä töitä.
Pikku huili laiturilla, Parana alle ja uudelle kierrokselle. Keli pysyi samanlaisena edelliseen kiekkaan verrattuna. Sivutuuliosuus sujui ilman kertaakaan lähellä piti-tilannetta, kuten toki myös myötäinen, tyyni ja vastatuuliosuus. Maalissa tuntui, että kierroksessa meni huomattavasti pidempään kuin Angaralla ja oli raskaampaa.
Yllätys oli melkoinen kun avasin sports trackerin; angaralle trackeri näytti seuraavaa: matka 2,61km, aika 23min 38s ja keskinopeus 6,6km/h. Parana: 2,58km aika 25min 02s ja keskinopeus 6,2km/h. Eroa oli siis vain 0,4km/h – olin varma, että ero olisi ollut 100% enemmän eli noin 1km/h.
Asiaa hetken makkaranpaiston lomassa funtsittuani tulin siihen tulokseen, että vaativa sivutuuliosuus oli Paranalle huomattavasti edullisempi, koska Paranan kylki on 1cm matalampi kuin Angarassa ja se on pyöristetty, jolloin sivutuuli tarttuu huomattavasti vähemmän lautaan kuin Angarassa, jossa laudan reuna on lähes pystysuora. Korkea kylkiprofiili aiheutti Angarassa enemmän tuulen mukana sortumista pitkällä sivutuuliosuudella, jolloin kurssia piti korjata enemmän kuin Paranalla, jolla myös pysyi pystyssä helpommin. Toisaalta suoralla ja korkeammalla reunaprofiililla saadaan lautaan jäykkyyttä ja vauhtia enemmän, mistä on hyötyä muissa kuin sivutuuli/aalto olosuhteissa.
Selaa SUP-lautoja]]>