Ensimmäinen kerta SUP-laudalla ja koiran kanssa
Ensimmäinen lauta jolla koskaan suppailin oli Joben Lena Yoga 10.6 lauta. Itselläni on urheilutaustaa monestakin eri lajista ja tasapaino piti olla hyvinkin hallussa ja tämän laudan kanssa ensimmäiset metrit menivätkin aikalailla leikiten. Alkuun toki jännitti, että miten vakaa se lauta oikeasti on ja pysynkö pystyssä. Lena oli kuitenkin super vakaa ja nopeasti uskalsinkin nousta seisomaan laudalle, ensimmäiset metrit meni polvillaan meloen. Tärkeää oli se että sijoittuu laudan tasapainopisteeseen, eli kantokahvan kohdalle. Myös tärkeää on ettei jalat ole liian leveässä haara-asennossa eikä taas toisaalta liian lähekkäin toisiaan.
Samalla reissulla minulla oli koira mukana, saksanpaimenkoira narttu Pirkko, eli ”Pike”. Ajatuksena oli, että jos suppailu tuntuisi sujuvan hyvin itsekseen niin kokeilisin myös koiran kanssa suppailua. Laitoin supin rantaan ja koiralle näytin kädellä suuntaa, että tuonne pitäisi kiivetä. Pikehän roiskaisi yhdellä hypyllä sup-laudan kyytiin ja kyllä siinä vähän nauratti tuo koiran innokkuus, kyseessä kuitenkin eka kerta sup-laudan kyydissä. Ei muuta, kun itsekin nousin laudan kyytiin ja sitten lähdettiin matkaan 😊
Jännitti aika paljon, täytyy myöntää. Jännitti että koira hyppää veteen ja lauta sitten keikahtaa ja itse sitten molskahdan perästä kylmään veteen. Ajankohta oli siis toukokuu ja vesi oli vielä aika viileää.
Koira mietti kyllä monta kertaa, että kohta taidan tästä hypätä veteen. Pike oli siis aikamoinen uimari ja vesipeto. Mutta käskyttämällä maahan, se pysyi kuitenkin kyydissä ja malttoi katsella maisemiakin lopulta. Mielellään olisi roikkunut laudan reunalla, mutta se aiheutti hieman itselle ylimääräistä tasapainottelua laudalla. Huomasin että paras paikka koiralle on ihan minun edessäni, joko istuu, makaa tai seisoo laudan menosuuntaan. En tällä ensimmäisellä kerralla koiran kanssa uskaltanut vielä nousta itse edes seisomaan, eli meloin koiran kanssa istualteen ja polvillani. Onnistui ihan ok tällä tavalla, tosin pidempi lenkki veisi aika paljon aikaa tällä tyylillä, mutta tälläiseen rauhalliseen menoon riitti tämäkin tyyli. Rantaan tullessa annoin koiralle luvan hypätä laudalta hieman ennen kuin laudan keula oli rantaviivassa kiinni. Jännitin vähän että kuinkahan käy, keikahtaako lauta kun koira hyppää pois, mutta yllätyksekseni lauta ei hievahtanutkaan 😊
Summa summarum, jos suppailu on hyvää liikuntaa meille ihmisille niin yhtä hyvää se tekee koirallekin, joutuuhan koirakin samalla tavalla tasapainottelemaan laudalla, varsinkin jos se seisoo melottaessa. Tekee varmasti hyvää koirankin syville lihaksille.
Ensimmäisestä suppailureissusta jäi tosi hyvä fiilis ja suppailukärpänen kyllä puraisi minua. En ollut innostunut mistään uudesta lajista vuosiin ja suppailu kyllä vei minun sydämeni. Päätin, että seuraavalla kerralla uskallan jo nousta seisomaan laudalla koiran kanssa ja opetan koiran myös hyppäämään laudalta järkevällä tavalla ja kiipeämään takaisin kyytiin 😊