20km matkasuppailua Jobe Yarralla
Pyöräilykaverini perui sovitun fillarilenkin kesäkuun upeana sunnuntaina ja yksin ei huvittanut lähteä fillaroimaan, mutta aerobiselle pidemmälle sportille oli poltetta. Lämpötila oli hellelukemissa ja tuulta ei juurikaan, joten katse kääntyi järvelle, jossa vajaan kymmenen kilometrin päässä olisi hyvä lounaspaikka Heimari...nopea katsaus kesäpaikalla oleviin välineisiin ja autossa sattui olemaan 10.6 Joben Yarra suppi, joltain esittelykeikalta jääneenä. Yarrahan ei todellakaan mikään optimaalisin pitkän matkan lauta ole lyhyyden, pyöreän perän ja leveän keulan vuoksi, mielummin olisinkin ottunut nopeamman ja suuntavakaamman Dunan tai Nevan, koska matkaa tulisi se 20km. Päätin kuitenkin jättää ainaisen optimoinnin sekä kiireen sikseen ja ajattelin että mikäs kiire valmiissa maailmassa ja lähdetään Yarralla matkaan, varataan vain enemmän aikaa ja evästä mukaan, eikä vedetä niin totisella sporttauksella.
Heitin repun pohjalle frisbeegolffibägin (Heimarissa on ihan mukava 18 väylänen rata) sipsiä, vettä, mehua, zero kokista ja bissen, eli kaikki mitä tosiurheilija tarvitsee! Taittelin repun kansikuminauhojen alle siten, että repun pikkutasku on helposti käytettävissä. Liivit mukaan, kännykkä vesitiiviiseen koteloon, sports tracker päälle ja menoksi.
Lähdin painelemaan aika vauhtia menomatkaa, ajatuksella ”ilman taukoja perille” tällaisella nykyihmisen kiirekiirekiire-mentaliteetillä – onneksi järven tyyneys ja ympäristön täydellinen rauha sai minut ajattelemaan uusiksi ja aloin fiilistelemään välillä rantoja pitkin, missä voi tarkkailla kivasti vedenalaistakin elämää tyynellä kelillä ja välillä istuin laudalle ja avasin kanttiinin repusta tai heitin potslojo selälleen laudalle. Liiveistä tyyny, juoma käteen ja annoin tuulen viedä hissukseen - vaikka väärään suuntaan – aivan sama, nyt on kesä - ja annoin täydet pisteet itselleni luopuessani "ilman taukoja perille" meiningistä!
Lopulta 9,5km (lukemassa mukana tuulen mukana holtittomana seilailut) matka Heimarin lounaspöytään taittui aikaan 2h 33min, josta keskinopeudeksi 3,7km/h. Hyvä lounas naamariin, jonka jälkeen törmäsinkin ylä-aste aikaiseen kaveriini ja hänen parempaan puoliskoonsa. Frisbeegolffit vaihtuikin tarinaniskemiseen ja juttua riitti niin, että päätin pysähtyä vielä kaverini mökillä puolimatkassa takaisinpäin jatkamaan tarinointia.
Keli oli edelleen aivan mahtava, puolipilvisuus oli tällä kertaa vain plussaa, ettei tullut liian kuuma kun matkaakin oli aika tavalla.
Paluumatkan päätin ajella ilman kellumistaukoja, kun tiedossa yli yksi pidempi breikki kaverini luona. Keli pysyi samanlaisena tuulen ollessa 0-2m/s ja laitoin sports trackerin tauolle 5km melonnan jälkeen kaverin mökillä. Kotirannassa trackeri näytti aikaa menneen paluumatkalla 1h 49min ja matkaa tuli ilman tuulen kuljetteluja 8,4km, josta keskinopeudeksi Yarralle aika räväkkä 4,6km/h - mieto tuulenvire pyöri sen verran, että oli välillä vaikea sanoa mistä tuulee, mutta uskoisin, että enemmän oli myötäisen puolella, tuo 4,6km/h on nimittäin Yarralle hieman liian mairitteleva matkavauhti.
Yarralla joutuu melontapuolta vaihtamaan hieman liian usein eli suuntavakaudessa on selkeästi isoimmat puutteet matkamelontaan. Vauhtia vie hieman myös lasikuituisen melan taipuminen. Toki Yarraa ei ole tehtykkään matkamelontaan vaan helpoksi yleislaudaksi kaikkeen käyttöön. Vastaavassa 10.6. Saimaa SUP Sun yleislaudassa tätä suuntavakauden puutetta on korjattu isommalla ja syvemmällä evällä sekä taipumattomalla hiilikuituvartisella melalla, joiden ansiosta lauta sopii matkamelontaan paremmin.
Nopeuksien vertailukohdaksi kovarunkoinen Joben Angara supi kulki kovassa kelissä vaihtelevissa oloissa (saaren ympäri) keskivauhtia 6,6km/h, tästä lisää toisesssa postauksessani, missä vertailen Joben Parana ja Angara-lautojen ominaisuuksia.
Selaa SUP-lautoja